Ratkaisuja rasismiin

Rasismin syyt, tekijät, tavat ja tavoitteet ovat monet. Osattomuuden tunne, rasismin hyväksikäyttö itsekkäisiin tarkoituksiin ja puhdas ilkeys ovat kaikki rasismin tunnistettavia taustasyitä.

Ensinnäkin uskallan väittää, että merkittävin todellinen taustasyy rasismiin on osattomuuden tunne. Kokemus mahdollisuuksia täynnä olevasta maailmasta on osalla suomalaisista muuttunut tunteeksi toivottomuudesta. Sosiaalisen polarisaation kasvu eli yhteiskunnan eriarvoistuminen on aito sisäisen turvallisuuden uhka. Eikä kyseessä ole ainoastaan uhka. Jo nyt polarisaatiosta kasvualustansa saava rasismi, viharikokset ja väkivaltaisten ääriliikkeiden toiminta ovat tulleet näkyvämmiksi yhteiskunnassa.

Rasismi on meidän omaa kotoperäistä radikalisoitumista, joka on viimeisen talven aikana ottanut iljettävimmäksi muodokseen esimerkiksi polttopulloiskut ja omankäden oikeuden katupartiot. Radikalisoitunut rasismi ei vähene syyttelemällä tai vahtimalla. Vaikka jokainen Odinin onneton saisi oman poliisin lapsenvahdikseen, ei se lopettaisi muukalaisvihamielisyyttä. Rasismin ja siihen johtavan pahan olon taustalla olevia syitä ovat työttömyys, toimettomuus, turhautuminen ja ennen kaikkea tunne siitä, että on päätynyt häviäjän osaan maailman muuttuessa.

Todellisia ratkaisuja on haettava työllisyyden ja osallisuuden lisäämisestä. Suomen jäykät työmarkkinat ovat armottomimpia juuri tälle globalisaatiossa toistaiseksi häviäjän rooliin joutuneelle osalle työvoimasta. Nyt työmarkkinoilla joustaa ainoastaan työttömyys. Matalamman tuottavuuden töitä tekeville ei anneta edes mahdollisuutta. Globaalista rakennemuutoksesta kipuilevien alojen työntekijöitä kohtaan armoton työmarkkinajärjestelmämme on kuitenkin kotikutoinen luomus, jota voidaan muuttaa, mikäli tahtoa löytyy. Ainoa oikea osallisuutta lisäävä ratkaisu on tehdä työmarkkinoista joustavampia ja mahdollistaa matalamman tuottavuuden työntekijöiden eli pienemmällä palkalla töitä tekevien osallistuminen työmarkkinoille. Näin nykyistä useammalle edes jonkinlaisesta työstä tulee työttömyydelle todellinen vaihtoehto.

Jotta matalapalkkatyöt eivät ole portti uuteen syrjäytymisen kierteeseen, sosiaaliturvaa on muutettava nykyistä huomattavasti osallistavammaksi. Mallia voidaan hakea erilaisista perustulon sovelluksista, jotka täydentävät pienipalkkaisten toimeentuloa siten, että ihmisarvoinen elämä on mahdollista pienelläkin palkalla. Jako työllisiin ja työttömiin ei ole tulevaisuudessa enää vaihtoehto, vaan tarvitaan liukuvampi järjestelmä, jossa osallistuminen ja tuen saaminen ovat samanaikaisesti mahdollista. Työmarkkinoilla ja sosiaaliturvassa on molemmissa siirryttävä on/off -kytkimestä liukusäätimeen.

Paha olo ei korjaannu hetkessä. Ennen muuta tarvitaan selkeitä osoituksia siitä, että kansainvälistyminen, teknologian kehitys ja ihmisten vapaa liikkuvuus yhdessä ovat aikaansaaneet ennennäkemätön maailmanlaajuisen elintason parantumisen, joka hyödyttää myös kehityksessä tappiolle mielestään joutunutta suomalaista. Ei maailma ole meille paha paikka. Eikä Suomi. Mahdollisuuksia hyvään elämään on enemmän kuin milloinkaan ennen.

***

Toinen taustasyy korjataan ratkaisemalla ensimmäinen. Turhautuneet, pettyneet, pelokkaat ja vihaiset ihmiset ovat kautta historian olleet parasta käyttövoimaa populisteille. Nytkin löytyy joukko rasismia itsekkäisiin poliittisiin päämääriinsä hyväksikäyttäviä häikäilemättömiä poliitikkoja tai kyläpäättäjiä. Nämä kellokkaat lietsovat rasismia tehokkaasti, näkyvästi, kovaan ääneen ja vailla vastuuta aiheuttamistaan ongelmista.

Yhteiskunnan sisäisestä vastakkainasettelusta hyötyvät myös kaikki ne ulkoiset voimat, jotka muutenkin käyttävät mittavia panostuksia aiheuttaakseen levottomuutta länsimaissa. Omat rasismin lietsojamme ovat Venäjän hybridivoimapolitiikan ja ISIL-terroristien pelonlietsonnan tehokkaimpia jatkeita ja apupiruja.

Rasismista hyötyminen saadaan hyödyttömäksi vähentämällä suuren massan syitä purkaa pahaa oloaan rasismiin. Samalla voidaan viedä käyttövoima näiltä toivonsa menettäneitä ihmisiä hyväkseen käyttäviltä poliitikoilta, jotka ovat rakentaneet uransa uhkakuvien, pelottelun ja muukalaisvihamielisyyden lietsomisen varaan.

***

Kolmas taustasyy lienee puhdas ilkeys. Aina löytyy valitettavasti joukko ihmisiä, jotka vihaavat vailla mitään syytä. On työpaikka, koulutus, asunto, perhe, ystäviä ja onnistumisia. Tälle viheliäiselle porukalle pitää vastata kahdella tavalla.
Ensinnäkin rasismi täytyy tuomita yksiselitteisesti, ääneen ja näkyvästi. Kiusaajille täytyy osoittaa, että rasismi ei missään olosuhteessa ole hyväksyttävää. Normaalin raja ei saa liukua ihmisvihan sallimisen puolelle.

Toiseksi rasismin kohteeksi joutuneilta täytyy pyytää rasistien puolesta anteeksi, ottaa heidät mukaan. Monimutkaisessa maailmassa kaikkeen ei löydy yksinkertaista vastausta. Siksi helppoja asioita ei kannata tehdä itse vaikeammiksi kuin ne ovat. Rasismin yksiselitteinen tuomitseminen on yksi niistä helpoista.

Katupartiotunnuksia, uhkailua ja lopuksi vessajuttuja

Kävimme sopimusryhmien puheenjohtajien kesken Olavi Mäenpään esiintymisestä katupartio Soldiers of Odin -tunnuksin varustetuissa vaatteissa sekä valtuuston että puheenjohtajatoimikunnan kokouksissa. Keskustellun jälkeen ehdotimme yksimielisesti omille valtuustoryhmillemme, että Olavi Mäenpää ei enää jatka sopimusryhmien jäsenenä. Jokainen valtuustoryhmä käsittelee asian vielä omassa kokouksessaan.

Katupartio hupparista nousi kohu jo maanantaiaamun puheenjohtajatoimikunnan kokouksen jälkeen. Kokouksen jälkeen Mäenpää ilmoitti, että ei pue järjestön hupparia illan valtuuston. Illan valtuuston kokoukseen hän sonnustautuikin järjestön kauluspaitaan. Julkisen keskustelun edetessä Mäenpää korosti pelkän katupartiotunnusten esittelyn lisäksi kuuluvansa itse järjestöön ja osallistuvansa sen katupartiointiin.

Julkista keskustelua sävyttivät aluksi Mäenpään uhkailut olla astumatta käärmeenpesään, kiemurtelu Odinin sotureiden rasistisuuden kanssa ja Ylen artikkeli Odinin sotureiden edesottamuksista. Puheenjohtajien julkaistua esityksenä erottaa Mäenpää sopimusryhmistä, Mäenpää päätyi vertaamaan rasisminvastaista sopimusta vessapaperiin ja käyttävänsä sitä tämän korvikkeena.

Mäenpää on yhden hengen ryhmällään osa Turku-sopimuksen solmineita sopimusryhmiä. Turku-sopimus koostuu sopimustekstistä ja sen liitteistä. Yksi liitteistä on rasismin vastainen sitoumus, jolla sopimusryhmät sitoutuvat edistämään suvaitsevaisuutta ja toisaalta toimimaan rasismia ja muukalaisvihamielisyyttä vastaan. Myös Mäenpää on allekirjoittanut sopimuksen liitteineen.

Voidaan perustellusti kysyä, että onko sillä merkitystä millaisiin vaatteisiin tai tunnuksiin valtuutetut pukeutuvat.  Jokainenhan saa vapaasti valita vaatteensa. Eikö meillä ole tärkeämpiäkin asioita mietittävänä? On ja ei. Rasismin vastustaminen ei ole politiikkaa, vaan moraalinen velvollisuus.

Kyseessä oli Mäenpäältä ilmiselvä provokaatio. Siitä ei ole epäilystäkään. Sen tuomitseminen antaa tietysti palstatilaa myös itse populistille. Asian sivuuttamalla luopuisimme kuitenkin puheoikeudesta erilaisuuden ja suvaitsevaisuuden puolustamisessa. Liian usein ja liian monessa paikassa hiljaisuus ja asian ohittaminen on valittu keinoksi vastata muukalaisvihamielisille populisteille.

Hiljaisuus ei kuitenkaan ole aito vaihtoehto. Jos totutamme itsemme kerta toisensa jälkeen äärilaidan tempauksiin, puuttumatta ja tuomitsematta niitä, alkaa äärilaidan venymisen lisäksi uusi normaali keskitie liukua kohti aiempaa äärilaitaa. Tällainen kehitys tapahtuu varkain ja sen pahin airut on hiljenevä enemmistö.

Puheenjohtajien kesken keskustellessamme ensimmäinen vaihtoehtomme oli antaa Mäenpäälle huomautus ja muistuttaa rasismin vastaisen sitoumuksen velvoittavuudesta osana sopimusta. Asiaa pidemmin pohdittuamme päädyimme kuitenkin siihen, että huomautus ei muuttaisi Mäenpään toimintaa millään tavalla. Se olisi hampaaton henkäys, jolla partakarvakaan ei heilahtaisi.

Keskustelun edetessä kävi selväksi, että raja oli ylitetty. Turhan usein olemme valtuustossa joutuneet kuuntelemaan retorista oksennusta, jossa käsiteltävästä asiasta riippumatta puheenvuorot kääntyvät maahanmuuttajien kritisoimiseen. Liian selvästi uusimmalla performanssilla haluttiin alleviivata vastakkainasettelua eri väestöryhmien välillä. Viesti kuului: ”Meillä on jengitunnukset ja tuolla ovat nuo muut”.  Jokaiselle puheenjohtajalle selkiytyi kuva, että rasismin vastainen sitoumus ei saa olla sopimuksen kuollut kirjain.

Sopimus perustuu aina luottamukseen, sopimuskumppanien keskinäiseen arvostukseen sekä uskoon, että sopimuksella tavoitellaan ja saavutetaan yhdessä sovittu päämäärä. Yksikään näistä kuvailuista ei päde Mäenpään kanssa. En luota Mäenpään haluun sitoutua rasismin vastaiseen sitoumukseen. En usko, että yhteistyöllä hänen kanssaan pystymme vastustamaan muukalaisvihamielisyyttä. Sopimuskumppanuuden edellyttämä arvostus mureni kuunnellessani kaksin kasvotusten sekä lukiessani julkisesta sanasta Mäenpään uhkailuja ja varoituksia siitä, mitä hän voi tehdä, mikäli en ymmärrä olla puuttumatta hänen tekemisiinsä.

Mäenpään jatkaminen sopimusryhmissä olisi viesti, jolla hiljaisesti hyväksyisimme muukalaisvihamielisyyden. Sellaista viestiä sopimusryhmien puheenjohtajina emme halua antaa. Siksi esitämme ryhmillemme, että Mäenpää ei enää jatka osana sopimusryhmiä.

Aikajana_Odincase

Kaupunkisuunnittelun järjestelmät ja data avoimeksi kaikille kehittäjille

Suurin tulppa rakentamisessa on vuosia kestävä kaavamuutosten odottelu. Eikä kyse ole huolellisen valmistelun vaatimasta ajasta, vaan siitä, muutoshakemukset jumittavat matelevassa jonossa pääsyään kaavan laatijoiden piirtopöydälle. Julkisten resurssien niukkuus luo padon kaupungin kehittymiselle.

Padon purkamiseksi teimme kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakuntaa johtavan Niko Aaltosen kanssa valtuustoaloitteen, jossa esitämme, että Turun kaupunki avaa kaupunkisuunnittelun järjestelmänsä sekä kaiken siihen liittyvän datan avoimesti kaikkien toimijoiden käyttöön ja hyödynnettäväksi.

Voiko kaupunkia kehittää kuten Wikipediaa? Vertaus ehkä ontuu, mutta vastaus on silti kyllä. Järjestelmien ja niiden rajapintojen avaaminen yksityisille toimijoille tarkoittaisi käytännössä sitä, että kaavamuutoksen hakija voisi kaupunginkaavaosaston sijaan laadituttaa kaavamuutosehdotuksen yksityisellä riittävät pätevyydet omaavalla toimijalla. Kaupunkisuunnittelun järjestelmät avaamalla kaikkien käyttöön yksityisten suunnittelijoiden työt olisi vaivatonta yhteen sovittaa kaupungin oman suunnittelun kanssa. Tämä lisäisi kaupunkisuunnittelun käsipareja ja nopeuttaisi kaavamuutoksia ennennäkemättömällä tavalla.

Avaamalla samalla kertaa myös kaikki kaupunkisuunnittelun data avoimeen käyttöön, annettaisiin yksityisille toimijoille sama tietopohja kuin kaupungin omille suunnittelijoille. Mitä enemmän tietoa kaavan laatijoilla on, sitä paremmat edellytykset on myös onnistuneelle kaavoitukselle.

Maankäytön ja kaupunkisuunnittelun päätöksenteko valitusmahdollisuuksineen säilyisi ennallaan. Ainoastaan kaavamuutosten valmisteluvaihetta vapautettaisiin ja nopeutettaisiin. Maankäytön suunnittelun yleisesti pidettyinä ja myös laissa määrättyinä tavoitteina on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Näiden tavoitteiden kontrollointi ja valvonta säilyisivät edelleen demokraattisesti valituilla päättäjillä ja julkisella vallalla.

Nopeuden lisäksi valmistelun avaaminen voisi tuoda kaupunkisuunnitteluun kaivattua monipuolisuutta, uusia ideoita ja aikaisempaa rohkeampia esityksiä. Kaupunkisuunnittelun ei tarvitse olla pienen virkakunnan salatiedettä, vaan avointa, keskustelevaa ja ehkä hauskaakin.
Kaappaus_keskusta_asemakaava_paras

***

Turun kaupunginvaltuusto
Valtuustoaloite
14.3.2016

Valtuustoaloite kaupunkisuunnittelun järjestelmien ja datan avaamisesta kaikille

Kaupungin kehittämisessä ja kaavoituksessa harmitellaan usein resurssien vähyyttä. Kaupunkikehityksen kannalta hyvin myönteisetkin kehitysideat ja hankkeet joutuvat pitkiin odotusjonoihin ja usein jopa hukkaavat etsikkoaikansa kun kaavojen toteutukseen ei löydy kaupungin omia resursseja.

Yksityisten toimijoiden mahdollisuuksia edistää kaavahankkeita omalla panoksellaan pitää edistää. Kaavoituksen kokonaisresurssi kasvaa, kun yksityiset pystyvät antamaan siihen oman panoksensa ja hankkeiden eteneminen nopeutuu. Kaupunkisuunnittelun järjestelmät ja siihen liittyvä data tulee avata kaikille niin, että kaikki halukkaat pääsevät kehittämään kaupunkiamme avoimilla tai avoimien järjestelmiemme kanssa yhteensopivilla järjestelmillä ja kaikkeen saatavilla olevaan tietoon perustuen.

Tähän tarkoitukseen on luotava ketterä ja yksinkertainen malli avoimien järjestelmien hyödyntämiseen. Kaupungille itselleen jää kuitenkin tärkeä ohjaus- ja päätöksentekorooli.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Turun kaupunki avaa kaupunkisuunnittelun järjestelmänsä sekä kaiken siihen liittyvän datan avoimesti kaikkien toimijoiden käyttöön ja hyödynnettäväksi.

 Turussa 14.3.2016

Niko Aaltonen                                                                Lauri Kattelus

Keskustanuorten idea teurastaisi opintorahan ja perustulokokeilun – tueksi vain 110 e/kk!

Pääministeripuolue Keskustan nuorisojärjestö on huolestunut Sipilän (kesk.) hallituksen kaavailemista opintotuen leikkauksista ja vaatiikin kaikkien korkeakouluopiskelijoiden ottamista mukaan hallituksen ohjelman mukaiseen perustulokokeiluun. Sipilän hallituksen ohjelmassa on kirjattu toteutettavaksi kaksivuotinen perustulokokeilu, jossa perustulon toimivuutta sosiaaliturvana kokeiltaisiin käytännössä. Kokeilu on jo ennen alkuaan saanut kattavaa huomiota sekä kotimaisessa keskustelussa että kansainvälisessä mediassa. Kokeiltavaa perustulomallia tai kokeiluun osallistuvaa otosta ei ole toistaiseksi vielä valittu.

Keskustanuorten mukaan perustulokokeilussa on myös kokeiltava todellista perustuloa, eikä esimerkiksi kokoomuslaisten heidän mukaansa ”perustuloksi naamioimaa matalapalkkatukea”. Perustulolla tarkoitetaan yleisesti vastikkeetonta tuloa, joka maksetaan saajalleen tämän tuloista riippumatta. Täysin puhdasta perustulomallia keskustanuoretkaan eivät ideoi, sillä perustulon ohella hekin säilyttäisivät syyperusteisen asumistuen.

Keskustanuorten puheenjohtaja Hilkka Kemppi julistaa Facebook-sivullaan, että tämä kaikki olisi mahdollista perustulokokeilun rahoituksen turvin. Puhuukohan Kemppi nyt niin totta kuin osaa?

Rahat jo varattu

Mikäli perustulokokeiluun todella otettaisiin mukaan kaikki korkeakouluopiskelijat, keskustanuorten kaipaaman aidon perustulomallin mukaisesti ilman vastikkeellisuutta ja tulorajoja, koskisi se noin 300 000 opiskelijaa. Keskustanuorten puheenjohtaja Kemppi korostaa, että Sipilän hallitus on jo varannut rahat kokeiluun. Pitää paikkansa. Kokeiluun on varattu 20 miljoonaa euroa. Tällä varatulla rahalla jokainen korkeakouluopiskelija saisi kahden vuoden kokeilun ajan ostettua itselleen yhden Kelan ateriatuetun lounaan kuukaudessa. Vatsa murisisi loput kolmekymmentä päivää kuussa.

Eipä siinä mitään. Sovelletaan vähän ja otetaan sormiharjoitukseen mukaan nykyiset opintotuen resurssit. Olen sen verran hyväuskoinen, että oletan nuorten keskustalaisten tarkoittaneen käyttää kokeiluun siihen varatun määrärahan lisäksi nykyiset opintoraharesurssit. Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaan käytetään vuodessa 385,5 miljoonaa euroa. Lisätään tähän pottiin Sipilän hallituksen perustulopanos ja jaksotetaan se kahdelle kokeiluvuodelle tasan, niin kokeilupotiksi tulee 395,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Opintoraha on tällä hetkellä 337 e/kk ja sitä nostetaan vaihteleva määrä kuukausia, mutta lähtökohtaisesti yhdeksän kuukautta vuodessa. Perustuloa maksettaisi luonnollisesti vuoden jokaisena kuuna. Edellä kuvatulla potilla korkeakouluopiskelijan perustuloksi tulisi sellaiset 110 euroa kuussa. Tietysti edellyttäen, että opintotuesta ei leikata senttiäkään ja siihen käytetään lisäksi kaikki perustulon kokeiluun varatut rahat. Mikäli keskustalaisen pääministeri Sipilän hallitus toteuttaa kaavaillut leikkaukset opintorahaan olisi keskustanuorten idean mukainen perustulon suuruus jotain 80-85 euroa kuussa. 

  tuki/kk

 

tukikuukausi/vuosi tuki/vuosi
Nykyinen opintoraha (Nykyinen 385,5 milj.e./vuosi) 337 e 9 3033 e
Keskustanuorten perustulo kaikille   korkeakouluopiskelijoille (385,5 milj.e + 10 milj.e./kokeiluvuosi) n. 110 e 12 n. 1320 e

Keskustanuorten vaihtoehto keskustalaisen pääministerin hallitusohjelman ratkaisuille on siis idea, joka leikkaisi kuukausittaisen opintorahan kolmannekseen nykyisestä, tuhoaisi koko perustulokokeilun koeasetelman käyttämällä kaikki kokeilurahat yhteen väestöryhmään ja kuitenkin jättäisivät kaikki julkista taloutta tasapainottavat säästöt tekemättä siten, että joko sosiaali- ja terveysmenoista tai koulutuksesta olisi säästettävä Sipilän hallitusohjelmaa paljon rankemmin. Eikä Sipilä ole erityisen kuuluisa pienistä säästöistä.

Keskustanuorten ehdotuksessa voittajia löytyisi kahdesta suunnasta. Hyötyjiä olisivat ne opiskelijat, jotka tienaavat nykyisiä opintotuen tulorajoja enemmän tai suorittavat minimivaatimuksiakin vähemmän opintoja ja jäävät näin nykyisessä, osin vastikkeellisessa ja tuloihin sidotussa, mallissa kokonaan ilman tukea. Lyhyesti sanottuna eniten tienaavat ja vähiten opiskelevat. Vähän tienaavat ja tavoitemäärän opiskelevat häviäisivät eniten.

***

Epäonnisessa ideassa on hyväkin osa. Ensinnäkin rajalliseen ja monilta osin haastavaan perustulokokeiluun on hyvä saada muiden muassa mukaan myös pieni joukko korkeakouluopiskelijoita. Tätä on fiksusti esittänyt myös opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.). Koeasetelma on ajallisesti ja otokseltaan väkisinkin niin suppea, että sen tuloksista ei kannata odottaa maailmaa mullistavia uutisia olipa sitten perustulon puolesta tai sitä vastaan. Rajallisuudesta huolimattaankin kyseessä on tärkeä ja arvokas kokeilu, joka vie sosiaaliturvan kehittämistä aimo harppauksen eteenpäin.

Turussa toimiva ja demokraattinen malli

Kokeneet viime vuosikymmenien demarivaikuttajat Pertti Paasio ja Armas Lahoniitty vaativat (TS 3.3.) Turun siirtyvän johtamisessaan pormestarimalliin. Kirjoituksessa perusteltiin vaatimusta oletetun demokratiavajeen korjaamisella ja kansanvaltaisuuden lisäämisellä.

Turun nykyinen järjestelmä on malliesimerkki ammattimaisesti johdetusta kaupungista, jossa demokraattisesti valituilla päättäjillä on vahva ja näkyvä rooli todellisessa päätöksenteossa. Malli kestää vertailun muihin, eikä kalpene niin Tampereelle, Helsingille kuin kansainvälisille vertailukohteillekaan.

Kirjoituksessa kuvattiin demokratiavajeeksi tilanne, jossa valtuuston valitsemat kaupunginjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja johtavat kaupunkia. Tilanne ehdotetaan korjattavaksi siten, että kaupunkia johtaisi valtuuston valitsema kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävät yksin hoitava pormestari.

Demarikaksikko kritisoi sitä, että nykyisin kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja tulevat samasta puolueesta.

Ei ole valuvika, jos demokratiassa eniten ääniä saanut puolue johtaa kaupunkia. Myöskään yhdistämällä kaksi yhdeksi ei automaattisesti kansanvaltaa lisätä.

Nykyisessä muodossaan kaupungin johtamisjärjestelmä on vahvistettu vuoden 2012 alussa. Tällaisenaan järjestelmä on ollut käytössä ainoastaan tämän valtuustokauden.

Pormestarimalliin siirtyminen olisi massiivinen hallinnon uudelleenjärjestely.

Hosuminen ja hötkyily johtamisjärjestelmän muuttamiseksi ei paranna päätöksentekoa tai auta turkulaisia millään tavalla. Vaikka tällaisen mallin valmistelu aloitettaisiin huomenna, ei sitä ehdittäisi saada kunnialla valmiiksi ennen vuoden kuluttua järjestettäviä kuntavaaleja.

Pormestarimallin demokratiaperustelulta putoaa puolestaan täysin pohja, mikäli vaaleja ei voida käydä selkein pormestariehdokkain ja ohjelmin. Esitykset, joilla ehdotetaan vaikkapa tulevan valtuustokauden puolivälissä valittavaksi pormestari ilman avointa kuntavaalikampailua, ovat sumutusta, jolla demokratiaa ei valitettavasti paranneta.

Ajankohta pormestarivatuloinnille ei voisi olla huonompi. Valtakunnallinen sote-uudistus maakuntahallintoineen on valtava kuntakenttää ja koko julkista sektoria muokkaava uudistus. Vasta sen jälkeen tiedämme, mitä tehtäviä ja vastuita tulevaisuuden kaupunki hoitaa ja millainen hallinto Turkuun tarvitaan näitä tehtäviä hoitamaan.

Johtamisjärjestelmän sorkkiminen nyt olisi sama kuin asvaltoitaisiin katu ja mietittäisi sen jälkeen, että mitä maakaapeleita ja viemäreitä kadun alle pitikään vetää.

Pormestarimalli voi hyvinkin olla tulevaisuuden kaupungin johtamisjärjestelmä. Parhaimmillaan se myös parantaisi päätöksenteon kansanvaltaisuutta.

Toimivaa mallia ei kuitenkaan juosten lirauttaen tai yhden puolueen valtapelikikkailusta johtuvalla pikakelauksella pystytä rakentamaan. Näin tärkeässä asiassa toivoisi malttia ja vastuullista otetta myös sosiaalidemokraateilta.

Kirjoitus julkaistiin Turun Sanomien mielipideosastolla 5.3.2016

Hyväntekeväisyys kuuluu hyvään yhteiskuntaan

Joulunajan hienous on antaminen ja tarvitsevien auttaminen. Kolikko pataan, vuohi kaukaiseen kylään tai lelu vastaanottokeskukseen ovat joulukorttisirkuksen kanssa kilpailevia uusia perinteitä. Eikä hyvän tekeminen rajoitu vain jouluun. Lastensairaaloita rakennetaan ja turvapaikanhakijoille kerätään vaatteita vuodenajasta riippumatta.

Hyväntekeväisyyden trendinomaisen kasvun myötä joulusta on kuitenkin tullut osalle tämän auttamishalun arvostelun, vähättelyn ja vääräksi selittämisen aikaa. Yhtä varma kuin anarkistien riehuminen itsenäisyyspäivänä tai rasistien vihakirjoitukset ihmisyyttä puolustavan kolumnin kommenttiosiossa, on vasemmistopoliitikon joulun tienoilla esittämä hyväntekeväisyyden arvon kyseenalaistaminen ja asettaminen vastakkain tasa-arvoista hyvinvointia luovan yhteiskunnan kanssa.

Hyväntekeväisyysyhteiskunta on hyvyyteen perustuva yhteiskunta. Se ei ole vastakkain tai vaihtoehtoinen globaaliin maailmanaikaan sovitetun pohjoismaisen hyvinvointimallin kanssa. Se on toivottava ja tervetullut osa tätä mallia.

Maapallon yhdentyminen, maailmanlaajuinen rajaton tiedonvälitys ja digiajan yhteiskunnalliset muutokset ovat tuoneen suuren yleisön tietoisuuteen tukun sellaisia uusia ja vanhoja ongelmia, joita ei pohjoismaisen verokannon tehokkuudella ratkaista, vaikka veroaste nostettaisiin tasan sataan. Kotimaista yksinäisyyttä ei veroeuroilla ratkaista, verokarhun hunajapurkista ei riitä koko Afrikan nälän ruokkimiseen ja Aasian ihmisoikeustilanne ei pelkällä murinalla ja veroprosentilla parane.

Hyväntekeväisyys on tukea ja toimintaa, jossa yksilö tekee tietoisen valinnan auttaa apua tarvitsevaa. Se on paljon enemmän kuin lahjoitettu summa. Sosiaaliturvajärjestelmä tai terveyspalveluiden rakenne eivät voi perustua hyväntekeväisyyteen, mutta yksittäinen lastensairaala sen turvin voidaan rakentaa. Maailman rankimminkaan verottava yhteiskunta ei osta pikku-Einolle lapasia tai Ainolle palapeliä, vaikka pikkuisten vanhempi lähettäisi siitä kuinka monta kirjettä aluehallintovirastoon. Yksilö voi nämä toiveet täyttää.

Jos vasemmiston halveksimaa oikeistolaisuutta on anonyymi lahja lähiön lapsille, yksinäisen vanhuksen jouluyllätys tai rahalahjoitus globaalin ongelman ratkaisemiseksi, niin otan hyvin mielin nurinan vastaan ja olen ylpeästi oikeistolainen, vaikka tämä määrittely ei aina yhtä omalta tuntuisikaan. Yhteiskunta, jossa yksilö haluaa auttaa, on yksinkertaisesti parempi kuin sellainen jossa tätä halua ei ole.

Välittämisen ja auttamishalun kasvu ovat parasta mitä yhteiskunnan ilmapiirille on viimevuosina tapahtunut. Ratkaiseeko hyväntekeväisyys kaikkia maailman ongelmia? Ei, mutta osan. Tekeekö auttaminen maailmasta paremman? Kyllä.

26 konkreettista ideaa Turun keskikaupungin elävöittämiseksi

Laadimme yhdessä kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnan puheenjohtaja Niko Aaltosen (kok.) kanssa listan ehdotuksista Turun keskustan kehittämiseksi. On erittäin positiivista, että monet paikalliset toimijat, Turun Sanomat sekä poliitikot mukaan lukien, ovat heränneet ideoimaan ajatuksia hiipuvan kaupallisen keskustan pelastamiseksi.

Tilastoja tutkimalla voidaan todeta, että keskustan ruutukaava-alueella on ollut menneinä vuosina sekä enemmän asukkaita että työpaikkoja. Asukasluku on ollut huipussaan vuonna 1965 ollen tuolloin lähes 68 tuhatta. Tänä päivänä ruutukaava-alueen asukasluku jää alle 45 tuhanteen. Työpaikkoja keskusta-alueella oli enimmillään 1970-luvulla yli 41 tuhatta. Niiden osalta suuremmasta notkahduksesta on toivuttu, mutta edelleen työpaikkojen määrä jää alle 39 tuhannen.

Elinvoimaisen kaupallisen keskustan edellytys on ruutukaava-alueen riittävän suuri asukasluku ja työpaikkojen määrä. Etenkin torin läheisten korttelien entistä tiiviimpi täydennyskaavoitus on keino vastata tähän vaatimukseen. Uudisrakennuksen mahdollistavan täydennyskaavoituksen lisäksi olemassa olevaan rakennuskantaan saadaan lisää asukkaita esimerkiksi sallimalla ullakoiden muuttaminen asunnoiksi.

Tori on ehdoton kaupallisen keskustan sydän. Turun tori on elävä, mutta sitä kannattaa silti kehittää. Esimerkiksi Kööpenhaminassa on toimiva esimerkki modernista kauppahallin katetun rakennelman ja torialueen yhdistelmästä. Tällainen lämmitetty tuplakatos, jonka väliin jäisi avoin torialue, voisi toimia Turussakin. Maahanmuuttajataustaisen väestön lisääntyessä torielämään toisi hienon lisän vaikka katoksen kehittyminen aidoksi monikulttuuriseksi basaariksi.

Keskustan kadut saadaan eläviksi ja uusi kauppiaskadun Bar Street -kävelykatukin heräämään henkiin tekemällä Turun terassiluvista ja käytännöistä entistä paljon joustavampia. Muutenkin lupakäytännön helpottaminen erilaisille ruokakioskeille ja kojuille auttaisi tekemään Turusta mielenkiintoisen katuruokakaupungin.

Lisää elämää ja tapahtumia saataisi vaikka luomalla uusi ilmainen keikkapaikka turkulaisille bändeille. Torille tai uudelle kävelykadulle mahtuisi hyvin helposti varattavissa oleva ulkolava. Talvisin torilla voisi hyvin olla vaikka luistelukenttä.

Keskustaa voidaan elävöittää myös kaupungin omilla pienillä toimilla. Tällaisia ovat muutamaksi tunniksi lainattavien kaupunkipyörien tuominen katukuvaan, ilmainen WiFi-verkko keskusta-alueelle, ja kaikkien palveluiden yhteispalvelupisteen sijoittaminen torin laidalle.

Keskustan saavutettavuutta täytyy edelleen parantaa. Ratkaisu koostuu niin suurista kuin pienistäkin askelista. Keskustan poikittaissuuntaisia pyöräteitä pitää kehittää. Ristikkäinen liikenne paranee, kun humalistonkadun pyörätie saadaan rakennettua. Keskustaan tarvitaan myös turvallinen pyöräparkki.

Ennen pikaraitiotietä tai muita mahdollisia suurempia muutoksia joukkoliikenteeseen voitaisiin kokeilla esimerkiksi maksutonta bussilippua sunnuntaisin. Tällaista ostossunnuntaita kannattaisi kokeilla.

Lista ehdotuksista:
1. Kaupungin toimintojen yhteispalvelupiste kauppakeskus Forumiin, ja sitten myöhemmin Fortunakortteliin
2. Varattava esittelytila Fortunakortteliin (yhdistykset, arkkitehtikilpailuiden mallit jne.)
3. Täydennyskaavoitus torin lähikortteleihin
4. Ullakkotilojen ”yleinen poikkeuslupa” asunnoiksi muuttamiseksi
5. Pysäköintiin ensimmäinen tunti ilmaiseksi
6. Asukaspysäköintipaikkoja muutetaan lyhyeen pysäköintiin
7. Ostossunnuntaisin ilmaiset bussimatkat
8. Toriaikojen ulkopuolella toripysäköinti
9. Valvottu ja turvallinen pyöräparkki, jossa pumppausasema
10. Kaupunkipyörät, jotka voi lunastaa muutamaksi tunniksi ilmaiseksi/halvalla
11. Humalistonkadun pyörätie ja entistä enemmän pyöräkaistoja
12. Bar Street -kävelukatu (esim. Kauppiaskatu)
13. Sallivat ja joustavat terassikäytännöt ja luvat
14. Ruokakojuille ja kioskeille helpot luvat keskustaan ja jokirantaan katuruokakulttuurin edistämiseksi
15. Torille ilmainen ulkokeikkapaikka bändeille (yksinkertainen varausjärjestelmä)
16. Talvisin luistinrata torille
17. Suihkulähde torille
18. Basaarirakennus torille
19. Sunnuntaimarkkinat tai kirppis Kauppatorille
20. Vierasvenesataman kehittäminen
21. Asiointipaikkoja pienveneilijöille Aurasillan tuntumaan
22. Ilmainen WiFi keskusta-alueelle
23. Järjestötalo keskustaan (kootaan vuokra-avustusta saavat järjestöt)
24. Lisää valaistusta keskustaan ja jokirantaan (turvallisuus ja viihtyisyys)
25. Lisää puita ja pensaita keskustaan. Keskustasta puistomaisempi.
26. Lapsiperheille laadukas leikki- tai seikkailupuisto

torikuva

Kotimaisuusastetta ei pidä kiertää bulvaanilla

Fennovoima Oy on toimittanut työ- ja elinkeinoministeriöön rakentamislupahakemuksen Pyhäjoelle suunnitellusta ydinvoimalasta. Samalla yhtiö jätti selvityksen, jonka tarkoituksena on osoittaa, että vähintään 60 prosenttia yhtiön omistuksesta on toimijoilla, joiden asuin- tai kotipaikka on EU- tai EFTA-valtiossa.

Selvityksestä käy ilmi, että omistajien joukossa on ennestään tuntematon kroatialainen energiayhtiö liki 9 prosentin omistusosuudella. Mediatietojen mukaan yhtiön taustalta saattaa löytyä venäläinen perustaja ja kapea historia, joka antaa vahvan epäilyksen pöytälaatikkoyhtiönä toimimisesta.

Riittävä kotimaisuus tai EU/EFTA -aste on tärkeä kriteeri hankkeessa. Pelkällä yksinkertaisella bulvaanijärjestelyllä sitä ei pitäisi kiertää. Vaikka miten paljon ydinvoimaa ja Pyhäjoen hanketta kannattaisikin, tämä ei vain näytä nyt siltä miltä pitäisi.

Äänestin itse aikoinaan Turun kaupunginvaltuustossa Turku Energia Oy:n hankkeeseen osallistumisen puolesta. Sekä kotimaisuusaste että esitetyt sähköhintaskenaariot näyttivät silloin paremmilta. En halua heittää kirvestä kaivoon hankkeen suhteen, mutta olisi hullua sokaista silmiään näiltä uusilta tiedoilta.

Tutkitaan kuitenkin ennen kuin hutkitaan. Pakko sanoa, että kroatialainen yllätysomistaja haiskahtaa bulvaanilta. Huolestuttavaa.

fennovoima

 

Meidän vuoro – pamfletti vallanvaihdosta

 

Maailma näyttää erilaiselta sotien jälkeisen talousnousun eläneiden ja Neuvostoliitosta Meidänvuoro_kansikuvaainoastaan historiankirjoista tuntevien silmin. Ensimmäiset on opetettu pelkäämään ydinsotaa, toiset ovat huolissaan ilmastomuutoksesta.

Suuret ikäluokat ovat rakentaneet Suomen ja luoneet maahan ennen näkemättömän hyvinvoinnin. Nyt on kuitenkin ajettu päin seinää. Menneen maailman kokemuksilla, opeilla ja asenteilla emme ratkaise tämän päivän ongelmia.

Pamfletti on huuto politiikan ja ennen muuta poliitikkojen uudistumisen puolesta. Sen tarkoitus on herättää lukijassa kaksi ajatusta. Ensinnäkin se, että uusien päättäjien esiinmarssi on tarpeellinen tai jopa välttämätön. Ne ihmiset, jotka maan ongelmat ovat luoneet, eivät niitä ratkaise. Toiseksi pamfletin on tarkoitus rohkaista siihen, että tämä muutos on ehdottomasti mahdollinen. Pamfletti kertoo, että nyt on meidän uusien päättäjäsukupolvien vuoro.

Linkki PDF-tiedostoon:
http://laurikattelus.fi/wp-content/uploads/2015/01/Meidän-vuoro-pamfletti.pdf